Kannattaako alustatalouden työntekijöiden järjestäytyä?

dawid-malecki-1144647-unsplash
Kuva: David Malecki | Unsplash 

Foodoran ja Woltin lähetit pyrkivät järjestäytymään ja vaativat oikeuksiaan. ”Justice for Couriers” -kampanjan tuore Facebook-postaus, jossa kritisoidaan kuriiriyritysten tapaa kontrolloida lähettejään sai pohtimaan, mikä olisi suotuisin kehityssuunta.

 
Jos lähetit olisi pakko ottaa yritysten palkkalistoille ja näiden minimikorvausta nostaa, se tarkoittaisi, että Woltin ja Foodoran kustannukset per tilaus kasvaisivat. Yritysten olisi pakko siirtää lisäkustannus tilaushintaan, jonka asiakkaat maksavat (molemmat firmat tekevät tällä hetkellä muutenkin tappiota, joten tappioiden kasvattamiseen ei liene isommin varaa). Jossain vaiheessa asiakkaat kokevat, että tilauksen hinta on liian kova suhteessa siitä saatavaan arvoon, ja jättävät tilaamatta. Tällöin Wolt ja Foodora pystyvät työllistämään nykyistä vähemmän lähettejä. Osalla nykyisistä läheteistä (jotka edustavat usein muuten haastavasti työllistettäviä ryhmiä, kuten suomea osaamattomia maahanmuuttajia) ei tämän jälkeen olisi ollenkaan töitä. Kannattaako lähettien siis järjestäytyä, jos he tietävät, että osalle heistä tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaa työpaikan menetystä?
 
Ongelma on tietysti täsmälleen sama kuin yleisempi ammattiyhdistysliikkeeseen ja työntekijöiden järjestäytymiseen liittyvä ongelma. Kun järjestäytyneet työntekijät neuvottelevat palkkansa korkeammalle, tarkoittaa se usein sitä, että työntekijöitä palkataan vähemmän – paitsi toki jos kyseisen alan yritysten voittomarginaalit ovat korkeat, jolloin työntekijät kannattaa edelleen palkata, vaikka voitot jäisivät pienemmiksi. Tyypillisesti ammattiyhdistysliike perustelee toimintaansa vedoten yritysten voittoihin, mutta kuriiri yritysten tapauksessa tämä ei siis vielä ainakaan toistaiseksi päde.
 
Vapaan markkinatalouden kannattajat toteavat tähän, että työntekijöiden järjestäytyminen on ylipäänsä turhaa, koska yritysten välinen kilpailu on niin kovaa, että voittomarginaalit jäävät käytännössä olemattomiksi, ja työntekijöiden olot paranevat automaattisesti työn tuottavuuden parantuessa. Tämä on kaunis teoria, mutta käytännössä monella alalla ongelmaksi tulee, että kun tietty toimija pääsee riittävän hallitsevaan asemaan, sen on helppo ajaa pienemmät kilpailijat ulos markkinoilta muuttamatta toimintaansa. Alustatalouden tätä ongelmaa lisäävänä erityispiirteenä on verkostovaikutus: alustat ovat sitä tehokkaampia, mitä enemmän käyttäjiä niillä on. Kun Wolt ja Foodora ovat kerran saavuttaneet määräävän aseman tietyssä kaupungissa, niitä on vaikea syrjäyttää. Ennen pitkää joku näistä yrityksistä pääsee hallitsevaan asemaan ja saavuttaa voitollisuuden. Sen jälkeen se pyrkii tietysti tuottamaan mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajilleen. Tätä tilannetta edesauttaa, jos lähettien neuvotteluasema on heikko. Jonkinlainen järjestäytyminen tuntuu siis tarpeelliselta, mutta olisi suotavaa, että perinteisen ammattiyhdistystoiminnan yllä mainitut ongelmat pystyttäisiin välttämään.
 
Yksi tapa, jolla tätä dilemmaa voisi yrittää ratkaista, on strukturoida lähettiyritykset toisella tavalla. Yksi tapa voisi olla alustaosuuskunta, jonka omistavat lähetit. Koska ulkopuolisia osakkeenomistajia ei ole, kaikki voitot maksetaan takaisin läheteille. Tällaisen toimijan kannattaa tähdätä tilanteeseen, jossa palkat ja hinnat ovat riittävän alhaiset työllisyyden maksimoimiseksi (jos näin ei toimita, osakeyhtiömuotoiset kilpailijat ajavat ohi kuluttajahintoja alentamalla), mutta samaan aikaan työehdot ovat lähettien kannalta hyväksyttävät. Toinen mahdollisuus on käyttää vastuuomistajuus (steward-ownership) -rakennetta, jossa osakeyhtiön yhtiöjärjestystä muutetaan niin, että voiton maksimointi estetään, voittojen tuottamiseen osakkeenomistajille asetetaan maksimirajat,  ja yrityksen päämääräksi asetetaan yhteiskunnallisen hyvän tavoittelu. Sharetribe, oma yritykseni, otti vuonna 2018 käyttöön tällaisen yhtiörakenteen.

Yllä mainitut yhtiörakenteet olisivat uskoakseni erittäin toimivia ratkaisuja reilun alustatalouden luomiseen. Kun tällainen yritys saa toimintansa kannattamaan, pystyy se myös sen jälkeen kilpailemaan perinteisten osakeyhtiöiden kanssa täysin markkinaehtoisesti. Maailman rikkain mies Jeff Bezos on todennut, että ”your margin is my opportunity”, eli yritysten mahdollisuudet piilevät kilpailijoiden voittomarginaalin suuruudessa. Alustaosuuskunta voi olla täysin tyytyväinen erittäin pieneen voittomarginaaliin, koska osuuskunnan jäsenet ovat myös sen työntekijöitä, joten heille on käytännössä täysin sama, maksetaanko voitot heille palkkoina vai voitoista jaettuina osinkoina.

Keskeisenä haasteena on, miten nämä yritykset luodaan ja päästään tilanteeseen, jossa toiminta on riittävän hyvällä taloudellisella pohjalla. Toimivan alustabisneksen rakentaminen ei ole helppoa: se vaatii usein osaavan, innostuneen tiimin ja paljon pääomaa. Yrityksen perustajien näkökulmasta alustaosuuskunnan tai vastuuomistetun yrityksen perustaminen sisältää kaikki samat riskit kuin osakeyhtiön perustaminen, mutta rahallinen tuottopotentiaali on pienempi. Sijoittajan näkökulmasta taas perinteiset osakeyhtiöt tarjoavat suuremman tuottopotentiaalin, koska rahansa voi saada takaisin yrityksen myynnin tai pörssiin viemisen kautta, mikä ei alustaosuuskunnalle tai vastuuomistetulle yritykselle ole mahdollista.

Ratkaisu löytyy todennäköisesti joukkovoimasta, tavalla tai toisella. Yksi lupaava esimerkki on Smart. Belgialaislähtöinen osuuskunta tarjoaa 35 000:lle ympäri Eurooppaa asuvalle keikkatyöläisjäsenelleen muun muassa laskutuspalveluita sekä vakuutuksen sairauden tai työttömyyden varalle. Toistaiseksi se ei ole vielä kehittänyt omia alustojaan, vaan on sen sijaan pyrkinyt yhteistyöhön kuriirifirmojen kanssa. Tässä on kuitenkin ollut haasteita.  Oman alustan kehittäminen tuntuisikin Smartille luontevalta seuraavalta askeleelta.

Toinen askel ovat erilaiset joukkorahoituksen muodot. Sharetribe keräsi vuonna 2018 yli miljoonan euron rahoituskierroksen osakepohjaisen joukkorahoituksen avulla.  Yhä useampaa enkelisijoittajaa tai joukkorahoitukseen osallistujaa kiinnostaa oman tuoton maksimoinnin sijaan sijoituksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Sitäkin on syytä miettiä, olisiko valtion syytä edistää tällaista alustatalouden kehityssuuntaa tavalla tai toisella. Valtion puuttumisessa markkinoiden toimintaan on aina omat sudenkuoppansa, enkä osaa suoraan esittää, mikä olisi paras ratkaisu tässä suhteessa, mutta varmasti asiaa kannattaa ainakin pohtia. Nykyistä reilumpi alustatalous on lopulta kaikkien etu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s